Kitteetä kävellen I: Kitee rajapitäjänä -sotahistoriapolku

  Jätämme nyt Selkuen historialliset rinteet taaksemme ja suuntaamme kulkumme kohti nykyistä Kiteen kirkonkylää. Tämä lyhyt maantieteellinen siirtymä on samalla suuri hyppäys ajassa ja kulttuurissa. Kun vanha ortodoksinen kirkko Selkuella menetti merkityksensä ruptuurisodan ja suuren väestönvaihdoksen myötä, alueen hengellinen ja hallinnollinen painopiste alkoi siirtyä määrätietoisesti kohti uutta paikkaa. Luterilainen emäseurakunta perusti uuden kirkonpaikkansa korkealle harjanteelle, mikä alkoi välittömästi vetää puoleensa ihmisiä, teitä ja elämää, jättäen Selkuen rauhalliseksi muistoksi menneestä. Kun saavumme uuden kirkon ympärille kehittyneeseen keskustaan ja siirrymme ajassa 1900-luvun vaihteeseen, kohtaamme vilkkaan ja tiiviin paikalliselämän ytimen. Tuon ajan kirkonkylää hallitsivat komeat puurakennukset, käsityöläisten tuvat, heräävä liike-elämä sekä tietysti keskellä kylää kohoava suuri kirkko. Suuri yhteiskunnallinen murros koettiin, kun uusi kuntalaki astui voimaan ja ...

Seisomme nyt Kiteen majesteettisen harmaakivikirkon avaralla kirkkopihalla. Katse hakeutuu väkisinkin tämän nykyisen, järjestyksessään jo neljännen kirkon jylhiin graniittiseiniin ja punatiilisiin yksityiskohtiin, jotka nousevat korkealle ympäröivän keskusta-asutuksen yläpuolelle. Kun sulkee silmänsä ja antaa tuulen puhaltaa Kiteenjärven suunnalta, voi melkein tuntea historian raskaat askeleet tällä samalla kirkkomäellä. Tämä paikka ei ole vain hengellinen sydän, vaan todellinen menneiden polvien koettelemusten ja sitkeyden sinetti, jonka maaperään on haudattu tarinoita sodasta, tuhosta ja heräämisestä uuteen aikaan. Tämä nimenomainen mäki vakiantui Kiteen luterilaisen elämän keskukseksi tuhatkuusisataaseitsemänkymmentäluvun alussa, kun tänne pystytettiin Kiteen historian toinen luterilainen kirkko. Ensimmäinen, Suorlahdella sijainnut pyhäkkö oli poltettu ruptuurisodan melskeissä, ja uusi puukirkko haluttiin rakentaa turvallisempaan ja keskeisempään paikkaan. Toinen kirkko nousi hurs...

  Jatkamme matkaamme Kiteen kirkon aurinkoiselta kirkkopihalta ja suuntaamme askeleemme kohti läheistä Isoapappilaa. Kuljemme historiallista polkua, joka sijoittuu majesteettisen kirkkorakennuksen ja pappilan vehreän pihapiirin väliselle alueelle. Täällä, puiden katveessa ja Kiteenjärven töyräällä, pysähdymme Pikkuvihan muistokivelle, joka paljastettiin vuonna tuhatyhdeksänsataakolmekymmentäyksi seurakunnan kolmesataavuotisjuhlien yhteydessä. Tämä vaatimaton mutta puhutteleva monumentti johdattaa meidät maaliskuun kymmenenteen päivään vuonna tuhatseitsemänsataaneljäkymmentäkaksi, jolloin Kitee nousi koko seudun puolustustaistelun ja poikkeuksellisen traagisen yhteenoton näyttämöksi. Pikkuvihan aikana rintamalinjat ja taistelut saavuttivat aivan Kiteen sydämen, ja juuri näillä sijoilla käytiin kiivaita yhteenottoja, jotka tunnetaan Isonpappilan taisteluina. Venäläiset joukot hyökkäsivät Kiteelle tavoitteenaan tehdä rajaseudusta käyttökelvoton vastustajalle polttamalla rakennuksia j...

  Jatkamme matkaamme Isonpappilan dramaattisilta taistelupaikoilta takaisin kohti Kiteen kirkon ympäristöä. Kuljemme samaa historiallista harjannetta pitkin, jossa kirkonmäki nousee jälleen hallitsemaan maisemaa. Tämä paluu kirkon varjoon siirtää meidät ajassa eteenpäin vuosien tuhatkahdeksansataakahdeksan–tuhatkahdeksansataayhdeksän Suomen sotaan. Se oli konfliktien ketjussa se viimeinen suuri idän ja lännen välinen yhteenotto, joka muutti Kiteen ja koko Suomen kohtalon peruuttamattomasti. Suomen sodan puhjetessa Kitee löysi itsensä jälleen kerran strategiselta ja vaaralliselta rajalinjalta. Ruotsin armeijan perääntyessä länteen ja pohjoiseen, Venäjän joukot vyöryivät vauhdilla rajan yli ja ottivat Kiteen kirkonkylän sekä sen ympäristön halunsa alle. Kirkonmäki ja pappilan alue toimivat miehityksen aikana venäläisjoukkojen tukikohtina, huoltopisteinä ja majoituspaikkoina, mikä toi sodan arjen suoraan pitäjän sydämeen. Kirkon ympäristössä liikkui jatkuvasti vieraita sotilasosastoj...

  Jatkamme matkaamme kirkonmäen historiallisessa ympäristössä ja siirrymme askeleittain kohti kirkkotarhassa seisovaa vuoden tuhatyhdeksänsataakahdeksantoista muistomerkkiä. Tämä paikka hiljentää kulkijan, sillä siirrymme ajassa Suomen itsenäistymisen dramaattisiin ja kipeisiin alkumetreihein, vuoden tuhatyhdeksänsataakahdeksantoista sisällissotaan ja sen jättämiin syviin jälkiin täällä Kiteellä. Kiteen asema sisällissodassa oli maantieteellisesti selkeä mutta henkisesti raskas. Tammikuun lopussa tuhatyhdeksänsataakahdeksantoista, sodan vasta syttyessä, Kiteen suojeluskunnan ja paikallisen punakaartin välillä solmittiin poikkeuksellinen kunnallinen sopimus Kiteen ”taistelemattomuudesta”. Osapuolet pyrkivät herrasmiessopimuksella takaamaan sen, ettei verenvuodatusta tai aseellisia yhteenottoja aloitettaisi omalla kotiseudulla. Tilanne kuitenkin muuttui nopeasti, kun valkoiset ottivat alueen vankasti hallintaansa helmikuun kuluessa, ja rintamalinjat muodostuivat kauas Kiteen eteläpu...

  Siirrymme seuraavaksi kirkkomaan kunniakkaimpaan ja pysäyttävimpään osaan, talvi- ja jatkosodan sankarihautausmaalle. Rivien suoruus ja valkoisten ristien paljous vetävät kulkijan hiljaiseksi. Täällä, Kiteen kirkon suojassa, lepää kokonainen sukupolvi miehiä ja naisia, jotka maksoivat korkeimman mahdollisen hinnan maamme itsenäisyydestä. Vuosien tuhatyhdeksänsataakolmekymmentäyhdeksän–tuhatyhdeksänsataaneljäkymmentäviisi sotakoettelemukset muuttivat Kiteen maantiedettä, väestöä ja historian kulkua rajusti, ja näiden hautojen äärellä nuo raskaat vuodet muuttuvat eläviksi luvuiksi ja nimiksi. Kiteen menetykset sodissa olivat poikkeuksellisen raskaat niin aluemenetyksinä kuin inhimillisenä kärsimyksenä. Moskovan rauhassa tuhatyhdeksänsataaneljäkymmentä ja uudelleen vuonna tuhatyhdeksänsataaneljäkymmentätäneljä Kitee menetti merkittävän osan alueistaan Neuvostoliitolle. Pitäjän itä- ja kaakkoisosat, kuten laajat Puhoksen ja Valkeavaaran suunnat sekä useat elinvoimaiset rajakylät, ha...