7. Talvi ja jatkosota 1939-1945

 

Siirrymme seuraavaksi kirkkomaan kunniakkaimpaan ja pysäyttävimpään osaan, talvi- ja jatkosodan sankarihautausmaalle. Rivien suoruus ja valkoisten ristien paljous vetävät kulkijan hiljaiseksi. Täällä, Kiteen kirkon suojassa, lepää kokonainen sukupolvi miehiä ja naisia, jotka maksoivat korkeimman mahdollisen hinnan maamme itsenäisyydestä. Vuosien tuhatyhdeksänsataakolmekymmentäyhdeksän–tuhatyhdeksänsataaneljäkymmentäviisi sotakoettelemukset muuttivat Kiteen maantiedettä, väestöä ja historian kulkua rajusti, ja näiden hautojen äärellä nuo raskaat vuodet muuttuvat eläviksi luvuiksi ja nimiksi.

Kiteen menetykset sodissa olivat poikkeuksellisen raskaat niin aluemenetyksinä kuin inhimillisenä kärsimyksenä. Moskovan rauhassa tuhatyhdeksänsataaneljäkymmentä ja uudelleen vuonna tuhatyhdeksänsataaneljäkymmentätäneljä Kitee menetti merkittävän osan alueistaan Neuvostoliitolle. Pitäjän itä- ja kaakkoisosat, kuten laajat Puhoksen ja Valkeavaaran suunnat sekä useat elinvoimaiset rajakylät, halkaistiin uudella rajalinjalla. Kitee muuttui kertaheitolla sisämaan pitäjästä tiukaksi rajakunnaksi, ja tuhannet kiteeläiset joutuivat jättämään kotinsa ja maansa evakkoina. Alueluovutusten myötä Kiteen kylien ja sukujen vuosisatainen yhteys itään katkesi lopullisesti, ja uusi raja piirtyi aivan kirkonkylän tuntumaan.

Sankarivainajien määrässä mitattuna Kiteen kirkkomaan sankarihautausmaalle on siunattu kaikkiaan neljäsataayksi sankarivainajaa. Lisäksi historialliseen kokonaisuuteen kuuluu kirkon lähellä sijaitseva erillinen muistomerkki paikalla, johon haudattiin kesällä tuhetyhdeksänsataaneljäkymmentäyksi tilapäisesti viisisataayksitoista Etelä-Pohjanmaan yhdeksännentoista divisioonan sankarivainajaa ennen heidän siirtämistään kotiseuduilleen. Talvisodassa kiteeläiset miehet taistelivat ja kaatuivat pääosin oman maakunnan joukoissa, erityisesti kuuluisassa Jalkaväkirykmentti kolmessakymmenessäviidessä Laatokan Karjalan ankarissa mottitaisteluissa ja Kollaalla. Jatkosodan syttyessä kiteeläiset muodostivat rungon Jalkaväkirykmentti yhdeksännen kolmanteen pataljoonaan, joka tunnettiin sitkeydestään, sekä osallistuivat raskaaseen hyökkäysvaiheeseen oman kotiseudun kautta kohti entisiä rajoja ja Syväriä.

 

Nämä hautakivet kertovat tarinaa siitä, kuinka sota tyhjensi kokonaisia maalaistaloja pojista ja isistä. Erityisen synkkä päivä koettiin jatkosodan vetäytymisvaiheessa kesällä tuhatyhdeksänsataaneljäkymmentäneljä Kannaksen ja Laatokan Karjalan suurtaisteluissa, jolloin jalkaväkirykmentti yhdeksännen riveissä kaatui kymmeniä kiteeläisiä lyhyen ajan sisällä. Seisoessamme tässä sankarihautojen keskellä, arkkitehti Maunu Siitosen suunnitteleman jylhän sankariristin juurella, ymmärrämme Kiteen historian syvimmän uhrin. Nuo neljäsataayksi nuorta elämää katkesivat rintamille, ja heidän muistonsa velvoittaa meitä katsomaan ympäröivää, rauhallista Kiteen kaupunkia kiitollisuudella – täällä lepää se peruskivi, jolle sotienjälkeinen, uusi Kitee rakennettiin.