8. Pohjalaisten muistomerkki

 

Jatkamme matkaamme kirkonmäen muistomerkkien ääreltä kohti kirkkotarhan itäistä reunaa, jossa seisomme nyt Pohjalaisten muistomerkin äärellä. Tämä vuonna tuhatyhdeksänsataakuusikymmentäyhdeksän paljastettu kivimonumentti kantaa mukanaan poikkeuksellista tarinaa itäsuomalaisen rajakunnan ja Pohjanmaan lakeuksien välisestä syvästä, elämänmittaisesta siteestä. Kivi osoittaa paikan, joka toimi jatkosodan alussa, kesällä tuhatyhdeksänsataaneljäkymmentäyksi, väliaikaisena lepopaikkana niille sadoille eteläpohjalaisille sotilaille, jotka antoivat henkensä näillä seuduilla käydyissä verisissä taisteluissa.


Muistomerkki johdattaa meidät jatkosodan alkupäiviin heinäkuuhun tuhatyhdeksänsataaneljäkymmentäyksi, jolloin Etelä-Pohjanmaalta koottu yhdeksästoista divisioona ryhmitettiin Kiteen seudulle. Yksi koko sodan alun rajuimmista tulikasteista koettiin vain kivenheiton päässä nykyisestä rajasta, kun Jalkaväkirykmentti kolmenkymmenenseitsämän toinen pataljoona sai käskyn vallata vihollisen vahvasti varustama Kuivalaisen kukkula. Heinäkuun kahdennentoista ja kolmannentoista. päivän välisenä aikana käydyt taistelut muodostuivat katastrofaaliseksi tragediaksi erityisesti Kyrönmaan, kuten Vähänkyrön ja Isonkyrön, miehille. Hyökkäys vahvaa asemaa ja betonisia bunkkereita vastaan oli lähes mahdoton tehtävä. Vihollisen ankarassa tulituksessa kaatui lyhyen ajan sisällä neljäkymmentäyhdeksän sotilasta ja yli sata haavoittui. Kaatuneiden joukossa olivat molempien komppanioiden päälliköt, kuten tunnettu isokyröläinen luutnantti Kaarlo Simojoki.

Tämän nuorten pohjalaisten miesten raskaan uhrin seurauksena Kiteen kirkonmäestä tuli heidän tilapäinen hautausmaansa. Sodan kiihkeässä vaiheessa sankarivainajia ei voitu heti kuljettaa kotiseudulleen, vaan heidät haudattiin väliaikaisesti tänne. Vasta myöhemmin rintamatilanteen salliessa nämä kaatuneet pohjalaiset kuljetettiin kotipitäjiensä multiin Lakeudelle. Tästä traagisesta lähtölaukauksesta sai kuitenkin alkunsa jotakin ainutlaatuista: kiteeläisten ja eteläpohjalaisten välille syntyi sodan kurimuksessa hitsautunut, yli sukupolvien ulottuva veljeys ja ystävyys.

Tämä yhteys ei katkennut rauhan tullessa, vaan siitä muodostui elävä perinne. Jo vuosikymmenien ajan eteläpohjalaiset sotiemme veteraanit, reserviläiset ja kaatuneiden omaiset ovat tehneet liki vuosittaisia muistomatkoja tänne Kiteelle. Nämä vierailut suuntautuvat poikkeuksetta sekä tälle kirkonmäen muistomerkille kunnioittamaan aseveljien muistoa ja lujittamaan sitä sidettä, joka syntyi, kun pohjalainen veri vuoti Kiteen vaarojen rinteille. Seisoessamme tässä muistomerkillä voimme tuntea, kuinka kaukainen Pohjanmaan aava ja Kiteen jylhä rajamaisema kietoutuvat yhä edelleen yhteen tässä hiljaisessa kunnianosoituksessa.